Guimikko

A long-time interweb friend of mine wrote a lengthy forum reply to me on a forum about rethinking social media. And it was really, I mean really about properly rethinking social media. It began like this: "Mikko: You and/or your cohorts could code this up:[...]" thus I replied, thus realizing I had a blog post for my blog:

Itseasiassa se meni jo ennen Joulua, kun kosketusnäytön räpimisen ja Angry Birdsin alkuinnostus alkoi laantua. Asensin vihdoin Windowsille sen Samsungin kuuluisan Kies-ohjelman uuden 2.0-version. Sillä siis siirretään dataa ja päivitellään puhelinta muun muassa. Noh, ainakin se on maineensa veroinen. Olen toki käyttänyt huonompiakin, mutta vain aavistuksen huonompia. Ja juuri sen verran, että totesin tälläkin kertaa sen, että se data, eli valokuvat ja ämpeekolmoset sunmuu liikkuu huomattavasti sutjakammin puhelimen muistikortin ja tietokoneen kovalevyjen väliä ihan käyttöjärjestelmän kautta. Jösses.

Tarkempaa erittelyä kaipaaville voin sanoa, että jos tuollainen kaiken kansan käsiin suunnattu softa vaatii liikaa ajattelua, se ei ole hyvä. Jos se on hitaampi ja kankeampi tiedostojensiirrossa, kuin käyttöjärjestelmän kautta siirrettäessä, se ei ole hyvä. Sen käyttämän kohdevalikon valinta isäntätietokoneella voisi myös tarjota vähän fiksumpaa kovalevyn ja hakemistojen selaus- ja valintatapaa. Sellainen lafka, kuin Palm Inc. teki muuten jo joskus viime vuosituhannella laitteen, jonka desktop-softa tietokoneella oli toimivampi ja käytettävämpi. Palm Vx:ää (RIP) oli ilo käytellä sen kanssa. Loi siis standardin Palm Desktopillaan, mutta jostain syystä harva on päässyt samalle tasolle vielä tähän mennessä.

Niin, Samsung Galaxy 3:ni ei toki ole ihan niin huono laite läheskään joka suhteessa, kuin joistain tweeteistänikin saattaa ymmärtää. On siinä silti pari sellaista ominaisuutta, jotka rokottavat käyttökokemuksen tasoa pahasti ja oikeuttavat nurinat. Varsinkin siis, kun se on puhelin. Kiintoisa ominaisuus on sen tapa satunnaisesti tipauttaa itsensä puhelinverkosta ja kysyä PIN-koodia. Ei, ei se ilmoita siitä mitään esimerkiksi piippaamalla. Sen huomaa vain, kun sattuu pyyhkäisemään sammuneen ruudun päälle, tai joskus ihan vain kesken kaiken, kun olen sillä esimerkiksi pelaamassa tai surffaamalla. Eikä se muuten vaikuttaisi olevan mitään muuta, kuin vanha kunnon kiusallinen ominaisuus, johon toivottavasti löytyy korjaus joskus tulevasta firmispäivityksestä, jos se enää tulee tämänikäiseen halpaan malliin. Jokin aika sitten jäi yksi tärkeähkö puhelu jopa saamatta sen takia. Onneksi ei kuitenkaan elintärkeä, mutta silti. Missattu puhelu ei ole hyvä asia puhelimelle, jos se johtuu nimenomaan laitteen puhelinominaisuuden toimimattomuudesta. Olen siis aivan vakuuttunut, että kyseessä on ominaisuus, ei bugi. Niin kerta. Toisen käyttökokemukseen negatiivisesti vaikuttavan kiusallisen ominaisuuden jo mainitsinkin, eli tuon Kiesin.

Toisaalta käyttökokemukseni ovat hieman ristiriitaiset. Kamera on ookoo, kun ei odota mitään huippuvalovoimaa tihrulinssiltä, mutta niinkuin yksi frendini on joskus viisaasti todennut: kamerat on erikseen.  Piisaa turhanpäiväisiin jakamisiin sosiaalisessa mediassa vallan mainiosti tuo, kun ei mitään huippulaatua odota. Android sinällään on ihan jees käyttis. Softan avoimuudesta diggaan ihan periaatteellisella tasolla, vaikka Applen suljetussa arkkitehtuurissa on hyvät puolensa. Yksityisyydensuoja on Androidilla todellisuudessa luokkaa Facebook, eli ei-niin-kauhean-hyvä-mutta-hallittavissa-jotenkuten, sanotte Fandroidit mitä sanotte näihin väitteisiin.

Sovelluksiakin löytyy ja surffaaminen, sähköpostin luku ja feisbuukkaus toimii kivuttomammin kuin SonyEricsson C702:lla tai sitä ennen RAZRilla. Pikaiset tsekkaukset ovat oikeastaan jopa näppärämpiä sillä, kuin tietokoneella. Tekstin kirjoittaminen Swypellä on peukalonaputustekstaukseen verrattuna toiselta planeetalta. Muutenkaan Android ei ole monien nokialaisten ja muiden ei-kosketusnäytöllisten kännyköiden kaltainen käytettävyys- ja valikkohelvetti ja kosketusnäytön mahdollistama hyperbolisuus käyttöliittymässä on sellaista, mitä olen kaivannut kauan. Gmailia käyttävänä osaan arvostaa hyvää integraatiota internettiin ja gmailissa olleiden yhteystietojen helppoa siirtymistä puhelimeen. Mac-käyttäjänä en osaa arvostaa iSync-mahdollisuuden puutetta ja kaipaan sitä, että saisin iCalin kalenterit synkkaamaan suoraan sellaisenaan, eikä Googlen kalenterin kautta kikkailtuna. Jos käyttäisin Outlookkia ja sen kalenteria kiroaisin itseasiassa ihan samaa ongelmaa. Lisäksi Samsungin omat viritykset tuohon vain syövät käyttökokemusta ja asia olisi varmasti sama riippumatta valmistajasta. Niillä kaikilla Android-valmistajilla kun on tapana tehdä oma versionsa siitä.

Mainitsinhan jo Kiesin? Kaverini mukaan se on ollut vieläkin huonompi aiemmissa inkarnaatioissaan, eli oikeastaan olen tyytyväinen, etten sitä aiemmin asentanut. Eipähän ole ollut edes tarvis. iPhonea odotellessa tuo Kies ja sen tuottama käyttökokemus vain pisti avautumaan. Ja minä nyt vain satun pitämään valit...öh...rakentavan kritiikin antamisesta, kun siihen on aihetta. Enkä minä edes teilannut luuria tahi Androidia täysin. Eikä se ole edes ruma. Niin. Ja tuo puhelimena käytön ongelma on toistaiseksi ratkaistu sillä, että siirsin SIM-kortin vanhaan puhelimeeni ja pidän Androidiani kotona langattoman verkon päätelaitteena toistaiseksi.

Nyt kun olen ollut yrittäjänä kaksi vuotta, niin pitäisi kai tehdä jonkinnäköinen introspektiivinen syväluotaava retrospektiivinen analyysi, kun se on kai tapana tässä vaiheessa. Mutta en ihan sitä tee. Eihän henkilöyrittäjän tarvitse tehdä vuosikertomustakaan, niinkuin osakeyhtiön pitää.

En lue edes minkään valtakunnan yrittämis- ja menestymisoppaitakaan, kun ne tuntuvat auttavan korkeintaan kirjoittajaansa menestymään, jos sitäkään. Tärkeimmät lukemani kirjat ovat olleet Mahatma Gandhin ja Malcolm X:n omaelämäkerrat ja molemmissa päähenkilölle kävi huonosti, vaikka kovia jätkiä olivatkin. Mutta siis. Koen oppineeni noista kahdesta kirjasta - kaiken muun tekemäni ja kokemani ohella - paljon enemmän elämästä, olemisesta ja menestymisestä ja epäonnistumisesta, kuin mistään "Näin kun teet, et voi epäonnistua" -kirjasta.

Teen siis omaa juttuani. Olen ollut isossakin firmassa työläisenä tehden kohtuuisoille asiakkaille kohtuuisoja projekteja ja muutaman kovan jutun ja nähnyt sitäkin maailmaa. Ja samalla käynyt läpi kaksi burnouttia. Siinä sitä selitystä CV:hen kaikella riskillä. Nyt teen ihan mielelläni omaa juttua omassa firmassa.

Pieniä ja isompia juttuja hitaasti kasvattaen. Periaatteessa samaa duunia, jota olen tehnyt varmaan vuodesta yhdeksän ja kahdeksan. Ei siinä mielestäni sen kummempaa liikeideaa ja toimintasuunnitelmaa tai tavoitteellisuutta tarvita. Joku voisi pitää kunnianhimottomanakin, mutta en minä niitä suurimpia suunnitelmia huutelekkaan kylillä vaan toteutan niitä ihan omaa tahtiani kaikessa hiljaisuudessa. Samalla opettelen soittamaan kitaralla punkkia kahdella soinnulla. Pikkuhiljaa.

Webbisuunnittelijana ja -kehittäjänä olen törmännyt muutamaan kätevään ohjelmaan vuosien aikana ja tässä niistä olennaisimmat.

Aloitan sillä, joka tulee avattua ensimmäisenä. Ei, ei Photoshop, puhun nyt kehitys- eli devausvaiheesta. Eip, ei myöskään Dreamweaver, vaikka molemmat ovatkin olennaisia.

Ensiksi pistän MAMP serverin tulille. Se on vain aivan mahtava, kun työskentelen sivuston parissa enkä halua työskennellä varsinaisella webbipalvelimella koko aikaa, enkä halua sen huippusalaisen luottamuksellisen kuuman uuden tulevan saitin olevan julkisesti näkyvissä ennen lanseerausta. Itsestäänselvästi se säästää myös aikaa ja vanhan säännön mukaan on aina hyvä idea testata hommat perusteellisesti ennen live-esitystä. Ja niin, testata uudestaan varsinaisella saitilla ja palvelimella. MAMP (Mac/Apache/MySQL/PHP) - koskaan kuullut L(inux)AMP:sta? - tämä on oikeastaan sama juttu, mutta Macille. Tämä on ehkä yksinkertaisin tapa laittaa MySQL/PHP web serveri paikallisena Macillesi. Oikeasti.

CyberDuck on minun ykkös-ftp-softani Macille. Se on simppeli, intuitiivinen ja Maccimainen sekä täyttää noin 99% tarpeistani. Ftp on ftp, melko suoraviivaista kamaa ja varmaan tiedät siitä itsekin jo tarpeeksi, joten en täytä enempää tekstitilaa älyttömällä jargonilla siitä.

Sille satunnaiselle 1%:lle ja silloin, kun käytän Windowsia, käytän FileZillaa. Vaikka FileZilla onkin nörttimäinen, niinkuin Linux, eikä siisti, kuten Mac, on se pelastanut persaukseni pari kertaa. Windowsin puolella minulla on aiemmin ollut myös hyvistä mahtaviin skaalalla kokemuksia FlashFXP:n kanssa.

Testaukseen tykkään käyttää paljon Operaa, vaikkakaan se ei ole minun arkiselaimeni. Järkeilyni on, että Opera seuraa W3C ohjeita pilkulleen. Jopa siihen pisteeseen, kun se ei ole enää hauskaa, mutta se auttaa pitämään yllä koodisi laatua. Jos koodisi toimii Operassa oikein, se todennäköisesti toimii myös muissa selaimissa. Älä koskaan silti unohda erillistä Internet Explorer testausta ja optimointia..usko pois molempien väitteiden suhteen. Luullakseni Opera on pettänyt minut vain kerran, ja jopa silloin Operan renderöintimoottorissa oli itseasiassa bugi, jonka takia yksi css-elementti renderöityi väärin.

DropBox tekee tiedostonjaosta sun muusta asiakkaiden, yhteistyötahojen ja kenen tahansa kanssa netin yli yksinkertaista. Jo pelkkä ilmaisversio antaa 2GB tilaa ja rahalla saa lisää. Suurimmalla osalla lukijoista se varmaan onkin jo, mutta jos ei ole, laita se. DropBoxin saa myös iPhoneen ja Androidiin, mutta ei vielä Nokialaiseen, joten laita se myös puhelimeesi maksimoidaksesi toden teolla sen hyödyt. Ai niin, kerran laitoin pannarireseptin tekstitiedostona omaan puhelimeeni, niin minun ei tarvinnut raahata MacBookiani keittiöön. Samalla asentuu myös Growl, jos sinulla ei vielä ole sitä, joten älä ylläty. Laita vain Growl pois päältä, jos se häiritsee. Niin minä olen tehnyt.

Toisinaan minun täytyy räpeltää myös kielitiedostojen kanssa ja siihen käytän PoEdit:iä. Se ei tosin ole ihan niin viimeistelty ja joskus Mac-versio käyttäytyy bugisesti ja kaatuu, mutta hei, kun homma täytyy tehdä, se tulee tehtyä. Ei tekosyitä. Piste.